Ja pyhä virtahepo ne kasvattaa

Sannin kuva, kiitos pöllimisluvasta! :-*

Onpas tosiaan kyllä ollu hubaa! Perjantai meni toppahousuillessa Lutakon pihalla mukavaisessa seurassa. Päälle kahdeksanko tuntia siellä tuli seistyä. Pilttiä, auringon liikkumisen seuraamista, kaikenmaailman keskusteluja, uusia ja vanhoja, ihania naamoja. Ja kun seisoo jonon ensimmäisenä lippu kädessä vähän ennen ovien aukeemista: se se on hyvä fiilis!
Sisällä kolme tuntia keikan alkuun. Jep, kolme. Mitä lie minun pilteille tapahtunu, mutta jonkun sortin ruokamyrkytyksen, minimigreenin tai muun sain ja sen kolme tuntia enemmän ja vähemmän vapisin kylmissäni, makailin kaksinkerroin mahakivun ja päänsäryn kanssa. Ja pariin otteeseen kävin halailemassa Lutakon posliinista ystäväänikin käymälässä, kun piltit ja muutkin safkat ui vastavirtaan. Mutta vaikka vähän päänsisäistä vitutusta oliki havaittavissa (helvetti, mahataudin takiako mä 11 tuntia keikkaa oon venaillu? jne) ja meinasin siirtyä kattoon keikkaa salin takapenkeille, lopulta kaikki tämmöset ajatukset niitte viimesiä rippeitä myöten katos täysin. Jesus kristus, tää oli aivan varmasti paras Monroes-keikka, missä minä oon koskaan ollu! Vaikka Dregen ei messissä ollukaan, Rich Jones korvas häntä paremmin, ku helvetin hyvin. Ja eritoten, settilista oli yksinkertaisesti täydellinen!
Matkaan lähti Richin ja Samin plekut, ja tunnustan repineeni matkaan seinältä keikkajulisteenkin (tai itseasiassa likaisen työn teki joku toinen, minä vaan korjasin sen talteen ;) ). Yhteiskuvia ja nimmareita en jäännä venailemaan, kun kyyti odotti ja pelkäsin koko ajan laatan lentävän.

Olen myös tässä lomalla mummoutunut. Koskaan en ole puikkoihin jotakuinkii edes koskenut, koska oon teknisessä kässässä pakolliset käsityöt suorittanu. Mutta nyt päässäni naksahti jotain erittäin huolestuttavasti ja tartuin puikkoloihin ja pikkusysteri 11v minuu turhautumisen partaalla yrittää opettaa.

Oujeah, enää pari päivää PMMP:hen!
Tännään muuten vähän randomisti sain 60-luvulta olevan nahkarotsin. Ja minun vähän ylisöpö meikkipussi saapui.

Ah, kaikenlaista. Kyllä höllis tämmösiä lomia olla enemmänkii ♥

Torstaina myös käyn pitkästä aikaa visiitillä rei'ittämössä ja osaksi hetken mielijohteesta hankin naamaani septumin ;)

Örpidörp!

Selällään nurmikolla, taivaalla luikertaa pilvi

Nii se kesä sitte päätty. Tai ainaki loma.

Nuuhkin tuomet, taivutan kaulaa, edessäsi nauran.

Kevyesti nousee askel.

Piirrän talon, heilutan helmaa, teen kaiken uudestaan.

Oon nyt koko illan kuunnellu pitkästä aikaa Scandinavian Music Groupia, tekee mieli tanssia, leijailla vaan johonkin kauas, pistää silmät kiinni ja hypähdellä, tämmöne fiilis mulle taas tuli ja siitä muistinkii, miks ihan pikkusen erilaista musiikkii pääosin kuuntelevana rakastan Scandista. Siksipä kaikki tämän kirjotuksen lainaukset on sitte heiltä!

Sinä kuuntelit minua, minun ääntäni, se on vähän käheä.
Kaikki loppui hitaasti hikiseen syksyyn: mitä kidutusta.

Ensimmäinen kuva on jo toukokuulta, minu synttäripäivältä itseasias. Minu kesä alko oikeestaan varmaan niiltä päiviltä, niiltä viikoilta. Tuntuu, ku siitäkää ei liian pitkä aika olisi, mutta onha siitä jo melkee muutama kuukaus. Kaikki on vaan menny liian noppeesti. Koko kesä on vaa hurahtanu, ja nyt se on sit ohi. Kesää mä koko viime talven, sen stressaavan ja voimille ottavan, odotin innoissani ja aina helpotti, ku ajatteli, et "kesä on ihan kohta, sit voi tehä kaikkee kivaa ja ottaa rennosti" ja nyt se sitte on ohi, enkä tehny yhtään mittään. Hitto. Note to self: älä turvaudu siihe ajatuksee tänä talvena.

Minä ajoin tielle, minä ajoin pois.
Minä ajoin kahtasataa Joensuun torille.

Ja vedinhän mä sitten sen mopokortinkin. Nyt on sitte meikäläine ratissa, että sinuna varosin! ;) Mut menihä tos kortin suorittamisessaki kieltämättä välillä hermot aika totaalisesti, toisaalta, minkä asian kanssa minult ei menis. Mutta kuitenkii, teoriatehtäviä tuli tehtyä hirveesti, teoriakoe tuli tehtyy kaks kertaa ja ajokoe ekalla keposesti. Teoriakokeen kanssa minult hermot meinas mennä, ku ensimmäise kerran epäonnistuttua katastuskonttorin nainen kerto, että seuraava aika, ku on mahollista kokeilla toisen kerran, on vasta kahen viikon päästä, koska oli nii ruuhkasta. Perkele. No enpä sitte kulkenukaa töihin, ku about kolmena aamuna mopolla, muina päivinä piti vähä käyttää luovuutta työmatkojen kanssa.

 

Ympärillä samat naamat, ne naamat, joista mä tykkään.
Olen nähnyt, olen nähnyt, kuinka niiden iho muuttuu.
Tiedän kun ne rakastuu ja kun ne suuttuu.

Muistatko, miltä tuntuu juopua kesäyönä hölmöstä rakkaudesta.
Kastella jalat heinikossa, tanssittaa tyttöä laiturilla, siellä missä kaislat kumartaa.

Sit tuos heinäkuun alus ystäväisemme Teemu piti grillipirskeet, jotka oli aivan loistavat. Ja oli ihana nähä pitkäst aikaa kavereit ja ystävii. Aamulla ennen Tempalle lähtöö tein aika jumalattoman ison kipon aika jumalattoman hyvää tonnikalasalaattia, jota mie varmaan ite söin yksinäni sen puol astiaa, myönnetään! :D Oma kehu haisee, tai tuoksahtaa ainaki mukavasti, mutta se salaatti oli vaan hyvääää!

Koko pirskeet oli nyyttärimeiningillä, että jokanen toi jotain. Aika suuri osa tarjoilusta tietty oli liharuokia (makkaraa jne), mutta kyl ihania minunkii syötäviä ruokia oli mm. loimulohta ja kasvisnyyttejä, ni miehä sit kans ahdoin, omnom ♥

Muutennii koko pirskeet oli ihan mahtavat. Meinaan, mitä muuta voi enää toivoo: grilliruokaa, uima-allas, sauna, palju, livebändi... No en minä ainakaa keksi!

Ja kun meen, nousee käteni hyvästiksi.

Ja niin mä meen ja muuttuu askeleeni kevyeksi.

Selällään nurmikolla, taivaalla luikertaa pilvi.
Kun nousen ylös, veljeni iskee silmää.
Näen selvästi värit, heinäsirkan ja oranssin maan.

Yks periaattees masentavin juttu koko minu kesäs oli se, et en käyny, ku tasan yhellä festarilla. Hei oikeesti, _yhellä_!? Kaks viimestä kesää on ainaki viidet menny iha keposesti, mut tänä vuonaa ei. Hitto. Minul oli kesäduunipäiviä ripoteltu vähä ympäri kesää, sit oli mopokoulu ja koiranhoito. Eikä kyllä tuolla kovi monta festaria olis ollukaa, joihi olisin iha välttämättä tahtonu, että toisaalt sit kuitenki oon iha tyytyväine tähän. No mutta vaikeepa sitä nyt enää on lähtee muuttaa, ni turha valittaakaan.

Niin tosiaan, ylläällä Puntala-rock!

Mie oon ruskettunu tänä kesänä aivan jumalattomasti. Paljon, paljon enemmän, ku yhtenäkää muuna kesänä. Kaks kertaa oon jopa tänä kesänä palanu, jota en oo viime kesää lukuunottamatta tehny aiemmin kertaakaan, viimeki kesänä vaan yhen kerran. Jotenki aika ihanaa, ku topista jääny kunnon rajat käsiin.

Sinä puhut paljon näin varhaiseksi aamuksi.

Osaan kuunnella tarkasti, mutta muistini on kelvoton.

Oon ruvennu kerään tavaroita omaan kämppään. Tai siis tulevaan kämppään. Aika tuntuu menevän nii hirveetä vauhtia, että jos en sitä nyt alottas, tajuisin ihan kohta, että asun omillani, eikä mulla oo ees juomalaseja. En tiiä, mut tuntuu vaan siltä. Ja muutennii, nyt minul on ees vähän ylimäärästä, ni mielummin kulutan niitä nytte kodin perustarvikkeisiin, ku johonki turhaan ja sit silleen edellämainitusti tajuun keväällä, et vittu, ei oo tosiaan astioita eikä rahhaa. Mut jees, kultani on joutunu kestämään hänelle puuduttavan Ikeareissun, 'anoppi' toi minulle ihanan vanhan sohvan ja shilleen jne.

Oi kuule, liian laiha rakkaani.
Niin kuin kitaraani soitan kylkiluitasi.

Ehkä voimme aistia sarkasmia kylkiluurunoista, hitto mie oon syöny taas tän kesän (joo, no okei syön muutenki) ku syötinsika, niiku minu mummo sanos. Mutta eipä se minuu haittaa, ruoka on hyvää!

Viimeset kuvat on parin päivän takasia, keskiviikolta. Oltiin se päivä Juiben kanssa Stadissa ostelemassa meikälle koulutarvikkeita ja vähä vaatteita. Sitä enne käytiin Teemulla paistamassa lettuja. Illalla, tai siis yöllä lähin netistä hankitulla kimppakyydillä sitte Koskelasta Hki-Vantaan kautta Keski-Suomeen, itseasiassa kotiovelle asti, kun kuski oli menossa mei ohi mökille.

No juu, mutta tää kesä on kyllä kaikest lyhyydestään ja muusta huolimatta ollu aivan mahtava. Kaikki ystävät ja kaverit on tehny minu kesän. Talvella mie kyllä hymy korvissa mietin tätä kesää ja niitä ihmisiä, oon varma!

Täällä ilman sua ei oo mitään, ja tästä ilman sua ei tuu mitään.
Ei mun oo hyvä olla yksin.

Vaikka oonki viettäny tätä kesää ihanassa seurassa, mul on nyt tosi yksinäinen olo. Minul ei tääl pikkusessa kylässä oo yhtään ketään. Ennen minul oli ees muutama oikee ystävä täällä, mut nyt ei oo kettään. Kaikki on muuttanu täältä opiskeluje perässä, yhtä lukuunottamatta, mutta häntä mä en pysty usein näkeen. Ja kaikki muut ystävät sitte assuu ihan hemmetisti liian kaukana. Aattelin nyt vihdoin panostaa opiskeluun täpöllä, enkä olla aina menossa, ni nään kaikkii vielä entistä harvemmin. Ja muutenki jotenki vähän kaikesta ulkopuolinen olo, ku en rahatilanteen, koulun ja kaiken muun takia pysty oleen samoissa tapahtumis ym, ku kaveriporukat ja ääh. Lärviraamatussakii oon nii epäsosiaaline, etten koskaan alota kenenkää kanssa keskustelua, en tiiä ees, et miks. Enkä ees koskaan soita kellekään. Erkaannun vaan kaikista, vaikka en tosiaankaa tahtos. Tulossa on ihan hirveä vuosi henkisesti näillä näkymin. 

Luuletsä et mä oon huvikseni näin sekaisin

Helou, nyt sitte varmasti maailman tylsin ja täysin ilman syytä kirjotettu postaus.

Oon vielä hengissä, kumma kyllä. Moni on varmast tässä hiljasen kuukauden aikana huokassu jo helpotuksesta, että jes, nyt se on a) delannu, b) tajunnu lopettaa tän typerän ja turhan blogin pitämisen, c) tullu niin persaukiseks, että lopettanu netin pitämisen. Mutta täällä ollaan taas.

Mulle kuuluu ihan hyvää, tai oikeestaan ihan helkkarin hyvää taas pitkästä aikaa. Joululoman lopus tajusin, että hei, mullaha ei oo enää mitää suurempia stressejä ja voin keskittyy kerranki siihe, mitä ite tahon: oon pikkuhiljaa ottanu unirytmiä ees vähäsen terveemmäks, ruvennu keskittyy kouluun ja treenannu soittamista. Noitten parin projektin lisäks pari suuresti mieltä painavaa juttuuki on saatu päätökseen, hyvä näin.
Tulevat kevään suunnitelmat pitää mut älyttömän innostuneena ja mikä kivointa: päivät pitenee! Oikeesti ihanaa!

    Mun kalenteri näyttää vaan yksinkertasesti niin hyvältä, aivan täydelliseltä itseasias, oikeestaan tuijotan sitä vähintään kolme kertaa päivässä ja pompin kattoon : D Pitkin kevättä, mm. tänä viikonloppuna, on tapahtumatuottajakoulutusviikonloppuja, jonka tuloksena toukokuussa on mei järjestämä festarityylinen tapahtuma Jyväskyläs 4.-5.5. (tervetuloo), ens viikon viikonloppuna meen taas rakkaalleni ja oon siel päälle viikon, koska meen Helsinkiin viikoks TETiin kehitysvammaisalalle, siitä sit perjantaina on rakkaani bändillä keikka, siitä seuraavalla viikolla tiistaina Jypin peliin ja perjantaina Pää Kii:n ja Kivesveto Go Go:n keikka Lutakos, siitä seuraavana tiistaina sit pitkään ja hartaasti odotettu Slash + Michael Monroe, seuraavana päivänä Milla Paloniemi mei koululla (hihii), samana päivänä Jyväskylän sinfoniaorkesterin Amadeus-konsertti ja rakkaani kanssa tulee yhdessäoloa puoli vuotta :3 ♥. Sitte alkaaki hiihtoloma, heti maanantaista keskiviikkoon faijan, siskon ja kultani kans risteilylle + Tallinnaan, eikä siitä sitte ookaa, ku kuukaus ja lähetään faijan ja siskon kans etelään, oooooh! Ei iha tosissaa, kierin tässä odotuksen onnellisuudessa. Ei minul kyllä suoraa sanottuna rahaa ois yhtää mihinkää noista, mut sit oon vaikka syömättä, et saan rahhaa hemmetti :D

En tiiä, oonko maininnu tääl aikasemmin, mut yks, millä pidän itteni virkeenä, on nimenomaan jonkun tapahtuman odottaminen: lasken päiviä ja tunteja ja aah. Että keinot, mite minut saa masentuun, on, ettei mulle yksinkertasesti anneta mitään mahollisuutta minkään tapahtuman odottamiseen tai sitten jonkun pitkään odotetun jutun peruminen. Mä otan tän kaiken vielä miljoona kertaa raskaammin, ku "normaali" ihminen, odottaminen on vaan niin ylikivaa! :D


Mut jees, jos nyt puhutaan menneisyydestä, ni joulu tuli, joulu meni, okei. Oon siirtynyt luomulihaa lukuunottamatta kasvissyöntiin ja jouluaatto kinkun eessä oli kyllä aika ihana itsekurin testaus, josta kyllä selvisin kunniolla ja hyvällä omatunnolla, jes. Uusvuos meni rakkaani ja Hannan kanssa, hauskaa oli. Ja Kouvolan legendaarinen levykauppa, Peltirumpu, on tullu tiensä päähän, sen muistoa kävin yks viikonloppu Miisan kans kunnioittaa. Hemmetti, siel myö hengalitiin ja nyt pulju suljetaan. Talon valtaaminen ois sit ens kesän homma. No joo, samal Peltirummun hautajaiset -reissulla käytiin pari tuntii kyttää baarin eessä Lamaa, turhaan kylläkin, mutta ei se mittään.

En mä kyllä saanu taas mittää viisasta kirjotettua. No ei voi mittään, purinpaha ajatuksia, jos en muuta :D

Aion seota maailman valoihin, antautua romantiikan pauloihin

Niiku edellisessä kirjotuksessa mainihin, Venluskasta on viime aikoina menny 110% meidän nuorisovaltuuston järjestämiin "Linnan juhliin", joissa meikäläinen ja ystäväiseni Sanni projektipäälliköitiin. Siinä määri en oikee osannu hommaani, että tehtävien jakamisesta huolimatta hommat ei ihan toiminut niinku piti ja jotkut vastuut luisu väärien ihmisten niskaan. Mm. meikäläiselle valu aika liian suuri osa kaikenmaailman tehtävistä ja vastuista ja pää ei vaan meinannu aina kestää ja aika riittää. Kahteen viimeseen viikkoon en nukkunu yli seittemää tuntia yhtenäkää yönä ja kahtena viimesenä päivänä en ees kerenny syömään yli vuorokauteen. Henkilökohtasiin hommiin ois kuulunu kokeisiin lukeminen ja musiikkiopistoon panostaminen, mutta valihin ton prokkiksen ja käytin koulutuntejaki iha reilulla kädellä niihin, se näkkyyki sit joulutokarissa kutosina, mutta onha tässä vielä aikaa nostaa.

Ihan mieletön porukka meillä kuitenki loppuje lopuks oli tekemässä. Pohja/paperityöt oli raskaimmat ja stressaavimmat, mut niistä selvittiin. Viimenen ilta ja seuraava päivä oli kuitenki mielenkiintosia, koska kaikki tapahtu käytännössä: Joka suuntaan juostiin, kakkuja leivottiin koulun hälytyksien päällemenoon saakka, tavaroita roudattiin oikeesti niska limassa, puheluita soiteltiin mielettömästi: kaikki oikeesti tapahtuu nyt! Tunteet repes ihan joka suuntaan: jäätävää vihaa ja turhautuneisuutta ja nyrkit heilu (hupsista :D), suunnatonta rakkautta ja iloa, kun oma rakkaani bändeineen ajaa pihaan ja juoksen maailmanennätysvauhtia viittä kokoa liian isoilla kengillä vastaan ja kaikkia muita tunteita siltä väliltä. Ihan mieletön fiilis.

Kaikki työ kuitenki palkittiin paremmin, ku kukaan osas ees oottaa! Jos joku teistä on joskus vahingossa sattunut eksymään Uuraisille, tietää, että täällä ei todellakaan ikinä tapahdu mitään! Suurimmat haloot täällä on ollu '08 Katri Ylander toripäivillä ja pari vuotta sitten Markku Laamanen samaisessa tapahtumassa. Kerran kesässä tänne eksyy jäätävässä jurrissa olevaa ralliporukkaa yhdeks iltapäiväks ja muuta täällä ei sitte ikinä tapahukaa, ku ihmiset viettää päivänsä kytäten naapureita ikkunan raosta ja perjantaina rohkeimmat poikkee paikalliseen.
No kuitenkin, tää tapahtuma sai ihan mielettömästi kehuja joka suunnasta. "Voiko Uuraisilla oikeesti olla näin hyvät pirskeet!? Tätä lisää!"

"Ja toivotamme kaikki tervetulleiksi.." joo mihi nyt puheitten käsikirjotuksia tarvihtoo, ku voi keksiä omasta päästä samalla ku puhuu ja mokata koko homman sitte suoraa reilulla kädellä! : D

Ensimmäinen tunti oli teemaan sopien tervetulokättelyä, valssia ja humppaa, kakkukahvia ja rupattelua.

Sitten varmasti koko tapahtumassa hetki, jota eniten odotin: rakkaani bändi! :3 ♥ Siis herrajumala, nää jätkät ihan oikeesti osaa soittaa ja helvetin hyvin! "Saanko esitellä Kirkkonummelaisen pop-punk -bändin, jonka nimeä en osaa minä eikä kukaan muukaan lausua: Upon Disposable!"

Lainassa olleen rumpusetin bassorumpu kyllä traagisesti hajos kesken keikan, mutta ei se mittään, jesaria kehiin ja soitto jatkuu :D Mutta aaah, kuten arvata saatoin, bändi sai helkkaristi hyvää palautetta ja uusia faneja tiält korven perseestäki. Meow, vähintäänki mielettömän ylpee tyttöystävä! :'3 ♥

Rakastan :') ♥ !

Toisena esiintyjänä oli meihin itse yhteyttä ottanut Pohjanmaalanen räppäri, KiD1, josta itseasias mulle ei kovi hyvä maku jääny. Meinaan hän tuli keikalle vähän silleen "tässä tulee iso stara, voi perkele mihi kälyselle lavalle täs on jouduttu, no en salee syö teidän kämäsiä makkaraperunoita, mehä viritetään meidän kamoi lavalle nii pitkää, ku ikinä tahotaan"-meiningillä. Hänelle myö isoin raha maksettiin ja herra vielä kehtas pyytää ties mitä takahuoneeseen sen lisäks, että joo terve, eipä oo ainakaa minu juhlii enää kertaakaa asiaa.

Tässä välissä meikäläine pomppaski vähä aikasemmi lavalle "spiikkaamaa bändiä lavalle", mutta herra taustadj ei ollukaa valmis, ni päädyinki selittämään jotain ihan täyttä turhaa kuraa muutamaks minuutiks. No eipä tuo mittää : D

KiD1 kuitenki miellytti yleisöö iha suuresti. (Se ois puuttunuki, et keikka ois ollu umpipaska, huh!)

Yks toinenki esiintyjistä oli lähempi tuttu, nimittäin H3Q3, beatboxari, jonka kanssa vietettiin ekat pari ala-astevuotta ja sen jälkee ollaan facebookitettu ja aika tosi harvoin miittailtu. Hän muutti tossa jonkusen aikaa sitten kaiken lisäks Ivaloon, nii ei tosiaan varsinkaa nyt mitenkää liian usein nähä :D Oli helkkarin jees nähä pitkäst aikaa!
Mutta joo, H3Q3 kokeili onneesa vuos sitten Talentissa ja pääs karsintoihinki. Jätkä ei oikeesti oo todellakaan paska beatboxaaja!

Yhteislauluna (okei, siis Juibe & Atte -lauluna :DD) kuultiin We Will Rock You ja muita vastaavia, sai tos kyl saakeli ihastella, ku toine oikeest osaa!

Sitte vissiin illan "kohokohdaks" tarkotettu ja yhteen otteeseen peruttu homma: dj. Nyt voin ihan yleisesti kertoa ja kuuluttaa kaikille, että Dj Michael Fandi on myös ihminen, jota minä en edes harkitse palkkaavani enää kertaakaan yhtään mihinkään! Hänen kanssa nimittäin sovittiin, että hän tekee kahden tunnin keikan ja pelin säännöt oli harvinaisen selvät, mutta sitten herra päättääkin viikkoa enne tapahtumaa ilmoittaa, että hänpäs ei tahdokaan tulla, koska hänellä on toinen keikka Jyväskylässä (naapurikaupungissa) samana päivänä ja vielä kehtasi kysyä, että mites, käviskö joku toinen päivä. Voi herrajumala, kiitos ihan hirveesti. Siinä sitten, ku pitäs jo käytännön asioita ruveta tekemään niin "pääesiintyjä" ilmoittaa, ettei olekaan tulossa. Lähe siinä sitten ettimään tarkkaan määrätyillä budjeteilla dj:tä viikon varoitusajalla. Onneksi meillä kuitenkin on nuoriso-ohjaajamme Marjo ♥, joka pelastaa tilanteen ja pystyimme palkkaamaan hänen entisen naapurinsa, dj:n keikkoja tekevän Peken.

Välillä heräs kysymys, et kui monta ihmistä lavalle mahtuukaan tanssimaan Gangnam Style:a, perhana ku siitä ei oo kuvia ainakaa minul :D

Tosiaan kaikki meni oikeestaan paremmin, ku hyvin ja ainaki toivottavasti kaikille jäi iha hyvä fiilis (8 Porukkaa ois saanu olla enemmän, mut mitäpä näi pieneltä oikeestaa voi oottaa. Kiitos oikeesti kaikille, jotka oli tavalla tai toisella mukana tässä (jos nyt joku heistä sattuu tätä lukemaan)!
Mutta jes, tästä on hyvä lähtee pikkuhiljaa rauhottuu ja vaikka yrittää löytää omaa sisäistä jouluhössöttäjää.

Ooo, ahh, kickstart my heart, hope it never stops

Käsky kävi, et pitäs kesän jokasest festarist tehä eriksee postaus: no mikäpäs siinä! Alotetaas sitte iiiiha alusta (8 Nimittäi paras kesän alotus ikinä: Rockin' Hellsinki 7.6.2012


Lähin jossai puol yhe mais yöllä bussilla Stadii päin, siks bussi, et aattelin, et voin sen about yli neljän tunnin matkan nukkua, mut vitut, ehkä vähä päälle tunnin sain unta. Sit siinä aamu viide jälkee olin Kampilla ja lähin epätoivosesti bussikuskin antamilla ohjeilla Kaisaniemee päi, siks epätoivosesti, et eka keikka Kaisaniemes. Iha mielenkiintosta kyllä, et eka joka juttelemaa uskalti, oli äijä, joka yritti tulla diilaa kamaa.

Piene haahuilu jälkee päädyin paikkaa, joka näytti spurguleiriltä vähä matka päästä katottuna, piti iha kysyy, et oonkoha mä oikees paikas. Takas kuitenki sain iha mukava vastaanoton parilta gimmalta, jotka oli kans just tullu siihe jonottelemaa ja pitivät mulle seuraa vajaan tunnin, kunnes seuraa liitty jonottelemaa random nuori nainen, johon tutustuin ja henkilöks paljastu aivan mahtava ihminen, Tiina 8) Tiinuskan kanssa istuskelin taas about tunnin ja porukkaan liitty myös aivan ihanat ihmiset, Peppi ja Oona, kute suunnitelma kuulu.

Sit makeannälän ja kusihädän kourissa jätimme Pepin ja Oonan vartsaamaa tavaroita ja lähettii ettimää halpaa vessaa ja safkaa. En kyllä koskaa oo poikennu nii karmeessa vessassa, ku Forumin 20 sentin kopissa. Käynti jäi ovelta vilkasemikseks. Siitä suunnattiin, ku nelivuotiaat innoissaan karkkikauppaan ja löydettiin joulusuklaata ja viereisestä marketista suklaadonitseja, nomsnoms. Kerättii kaikki Forumin ilmaisjakelulehdet ja suunnattii taas Mötley-leiriin ja päästettii Peppi ja Oona samoille reissuille. Kello oli siinä vaiheessa about yhdeksän ja porukkaa oli tullu lissää.

Jengi tosiaa nukku folioitte ja vilttien alla ja kaks päivää jonottaneet veteli Jack Danielsia. Fiilis oli kyllä aika mahtava jo aamu viidestä asti. Jotkut päästeli ostoskärryillä pitki pihaa, joka itseasias toimi meidä ruokakärrynä myöhemmi. Safkaa tosiaa oli iha saatanasti, ku kaikil oli mielettömät eväät mukana.
Siin istuskelles kans näkyilin monii frendei, vilkuteltiin ihtemmö ties mihi Iltasanomiin ja poltettii nahat auringos.

Tunnit kulu hyvässä seurassa puhuen paskaa ja vikat kolme tuntia oli iha järkyttävän fiilistäyteisiä. Vasta about tuntia-kahta enne porttie eestä lähti valkoset pahvit ja sisäänkäynnit paljastu ja jonot muodostu.

Kaiken maailman järjestelyt oli iha perseestä: tunnin jonottaneet pääs eturivii ja kaks-kolme päivää jonottaneet jäi viidentee rivii, eikös oo reilu kerho. Turvatarkastuksii ja lippujen tsekkailuukaa ei oltu mietitty iha loppuu asti: meikä laukkuu ei ees vilkastu ja vieres seisovan muijan lippuu ei oltu kuulemma tsekattu, saati sit repästy : D

No mut pääsin toiseen riviin Nikki Sixxin kohdalle, thäääydellinen paikka ja mun edessä oleva gimma itki onnesta varmaa puol tuntia, iha syystäki. Lähti multaki pari hehkutusviestiä, jotain tyyliin "NYT VOIN KUOLLA ONNELLISENA, TOINE RIVI NIKKI SIXX!!!".

Juostii tosiaa Tiina kans ihtemmö vierekkäisille paikoille toiseen riviin ja ei jeesus sitä fiilistä! Ja ei kyl fiilis tasan latistunu, ku lavalle nous Crashdïet!

Herrajumala, ei voi muuta sanoo. En koskaa oo kuunnellu bändii mitenkää enemmis määrin, mut nyt voin kyl sanoo, et laval nähtiin jotain aika helkkarin upeeta (ja en nyt meinaa pelkästää puolialastomii miehii :D) ja odotukset ylitty aika perusteellisesti. Hiki valu kyl ainaki meikäläisel tän bändin jälkeen aika kiitettävästi ja pisti kyl miettiin, et mitenkähä kuollut mahan olla tän illan jälkeen : D

Mut herrajumala, täähä oli vasta alkusoittoo, ku illan seuraava bändi pomppas lavalle.

Hardcore Superstar... Bändi, johon en kans oo suoranaista faniutta tehny, mut eiiisssaakeli, se fiilis, se lavashow, se soundi... Ei perhana, eeeeei voi sanoin kuvailla, huuuuh! Hitto tää muisteluki laittaa jo melkeen hyppiin kattoon : D Tän jälkee vähintää hiki virtas ja fiilis oli niin mahtava, et, kun puolen vuoden odotus viimein palkittiin seuraavan eli viimeisen bändin aikana, tuntu, et oisin voinu pompata vähintään pilviin!

Ei-herra-vitun-jumala: MÖTLEY-FUCKING-CRÜE!!!

 Eieieiei sitä fiilistä voi sanoin kuvailla: kaikki odotukset ylitty, pää meinas räjähtää siitä mahtavuudesta, helkkarin pitkä odotus ja 11 tunnin jonotus palkittiin jotenkin niin mahtavasti, et ei hemmetti, en tuu ikinä unohtamaan!! Ja herrajumala sitä, ku tajuaa, et NIKKI SIXX on sinu naamas eessä!

Settilistaakaa en ois lähteny biisilläkää muuttamaan! Ainoo, mikä minut pisti kavahtamaa oli helvetin rumat muijat puolikuteissa lavalla : D

Tän ihan kuvailemattoman mahtavuuden lopputulos näkykii sit loppujenlopuks naamassa, tai oikeestaa joka ruumiinosassa:

Tiinalta pöllitty

Täydellisen 70-luvun kauhuleffan zombin (tai 2000-luvun kadulle sammuneen ja turpaansaaneen juopon) kopiona pääsin sit erään Johnnyn äiteen kyydissä Hesereissun kautta Kouvolaan loppuillaks/yöks moikkaileen Miisaa ja heille mä pääsin kans majottuun :) Vaikka hiema haudast (tai ojast) noussut olo oliki, ni hauskaa oli ja aamul matka sit jatku takas pääkaupunkiseudulle seuraavaan etappiin. Festarointii ei koskaa oo liikaa! 8)