Ja eessä siellä on vain valloittamaton

ASFWEJNGWANHOÖRÖNGONISDÖJNGÖJD

Nyt tulen tänne avautumaan. Olen ehkä jonkinlaisen kirjoituksen mahdollisille lukijoille nyt velkaa, kun olen koko loman ollut ihan hiljaa.

Vaikka mun henkilökohtainen elämä ei toisaalta koko maailmalle kuulu, en nää tässä nyt mitään sellaista, mitä pitäisi hävetä. Luvassa siis tosiaan kuulumiset!



No kuitenkin, nyt on ollut harvinaisen paska kesä. Vaikka en sitä ole oikestaan kellekään psykologiani lukuunottamatta ennen kesää maininnut, olen vaikeasti tai keskivaikeasti masentunut. Psykologilla olen käynyt vuoden, mielialalääkkeitä olen syönyt puoli vuotta ja nyt kesällä olo meni siihen pisteeseen, että olin kaksi kertaa nuorisopsykiatrisella osastolla. Että oman pään paranteluun on oikeastaan koko kesä mennyt. Niin, jos ei lasketa työviikkoja... Ja nehän ne vasta paskaa olikin :'D Nimittäin olin taas jäätelökioskilla ja sain sellaisen työjakson, jolloin värjöttelin auton puhaltimen kanssa viisi villapaitaa päällä kioskin nurkassa. Ja kylminä päivinähän ei jäätelö mene kaupan, joten melkein itsekseni siellä kaikki päivät istuin.

Onneksi kuitenkaan ihan koko kesä ei ole tämmöisessä surkuttelussa mennyt, vaan on tapahtunut myös iloisia asioita. Nimittäin edelliseen kirjoitukseen viitaten, SAIN SEN OPISKELUPAIKAN!! 8) ♥ Ja tähän liittyen muutin pari viikkoa sitten Tampereelle! Sain ihanan, halvan, rauhallisen ja ison kahden hengen solun ♥ Kämppistä en ole vielä nähnyt, koska hän taitaa olla jossain lomilla, mutta tavaroistaan päätellen hän taitaa opiskella venäjää tai saksaa. Ja on mitä ilmeisimmin kasvissyöjä, joten ehkä me voitaisiin tulla juttuun ihan hyvin. Niin ja muuten, sinkkuuduin tuossa hetkiä takaperin. Senkin luen positiivisiin asioihin.

Mutta eipä käydä liian positiivisiksi vaan surkutellaan vielä vähän lisää! Koska perkeleen perkele, osastojakson takia en päässyt Puntala-rockiin. Saatana. Anteeksi kielenkäyttö, mutta perkele. Helevettas. Ainoa asia, mitä koko kesässä odotin, eikä sitten sekään onnistunut. MUTTA tästä johtuen olenkin nyt vähän vähemmän perse auki ja lähdenkin viikonloppuna Tiinan kanssa pistämään Tickursby sekaisin med 666 miljoonaa instaselfietä! Koska Tikkurilafestarit. Ja ah, ihanaa 8') ♥ Rakkautta.

Joten nykikää siellä hihasta, pus!

Korvakäytävään juuttuu, unessakin vielä toistuu

On mussa kyllä varmaan semisti masokistin vikaa, koska lähtötilannehan oli se, että vituttaa aivan saatanasti. Sitten tässä välissä muokkasin kuvia miljoonalla eri kuvankäsittelyohjelmalla, joita opettelin samalla käyttämään, eikä mikään kuva onnistunu ei perkele sitte mitenkään, tähän meni siis varmaan viis tuntia. Ja lopputuloksena on multimaalinen-anaalinen vitutus ja mielessä pyörii vaan, et minkä helvetin takia mä käytin tämmöseen paskaan niin monta tuntia elämästäni :DDD Joo, siis tosiaan muokkasin blogin ulkoasun (oikeestaan aika päin helvettiä)! Tai siis nimen ja osotteen ja ulkoasun, oikeestaan kaiken. Blogin nimi on tällä kertaa lähempänä totuutta. Enemmän tämä univelkahöpötystä on, kuin satakielien lirkutusta. Banneristaki tuli niin psykedeelinen ja kaiken raivon huipentuessa hutastu, että toivottavasti multa ei lukijat katoo mun naamasta saatujen painajaisten ja traumojen takia :D

Ei tällä kirjotuksella pitäny olla sen enempää seksuaalista merkitystä, päätinpähän vain ilmoittaa, että elossa ollaan vielä ja blogi on päivittänyt asunsa. Oloni on erittäin sekava ja pää räjähtää, yrittäkää ymmärtää, pus :D

Luuletsä et mä oon huvikseni näin sekaisin

Helou, nyt sitte varmasti maailman tylsin ja täysin ilman syytä kirjotettu postaus.

Oon vielä hengissä, kumma kyllä. Moni on varmast tässä hiljasen kuukauden aikana huokassu jo helpotuksesta, että jes, nyt se on a) delannu, b) tajunnu lopettaa tän typerän ja turhan blogin pitämisen, c) tullu niin persaukiseks, että lopettanu netin pitämisen. Mutta täällä ollaan taas.

Mulle kuuluu ihan hyvää, tai oikeestaan ihan helkkarin hyvää taas pitkästä aikaa. Joululoman lopus tajusin, että hei, mullaha ei oo enää mitää suurempia stressejä ja voin keskittyy kerranki siihe, mitä ite tahon: oon pikkuhiljaa ottanu unirytmiä ees vähäsen terveemmäks, ruvennu keskittyy kouluun ja treenannu soittamista. Noitten parin projektin lisäks pari suuresti mieltä painavaa juttuuki on saatu päätökseen, hyvä näin.
Tulevat kevään suunnitelmat pitää mut älyttömän innostuneena ja mikä kivointa: päivät pitenee! Oikeesti ihanaa!

    Mun kalenteri näyttää vaan yksinkertasesti niin hyvältä, aivan täydelliseltä itseasias, oikeestaan tuijotan sitä vähintään kolme kertaa päivässä ja pompin kattoon : D Pitkin kevättä, mm. tänä viikonloppuna, on tapahtumatuottajakoulutusviikonloppuja, jonka tuloksena toukokuussa on mei järjestämä festarityylinen tapahtuma Jyväskyläs 4.-5.5. (tervetuloo), ens viikon viikonloppuna meen taas rakkaalleni ja oon siel päälle viikon, koska meen Helsinkiin viikoks TETiin kehitysvammaisalalle, siitä sit perjantaina on rakkaani bändillä keikka, siitä seuraavalla viikolla tiistaina Jypin peliin ja perjantaina Pää Kii:n ja Kivesveto Go Go:n keikka Lutakos, siitä seuraavana tiistaina sit pitkään ja hartaasti odotettu Slash + Michael Monroe, seuraavana päivänä Milla Paloniemi mei koululla (hihii), samana päivänä Jyväskylän sinfoniaorkesterin Amadeus-konsertti ja rakkaani kanssa tulee yhdessäoloa puoli vuotta :3 ♥. Sitte alkaaki hiihtoloma, heti maanantaista keskiviikkoon faijan, siskon ja kultani kans risteilylle + Tallinnaan, eikä siitä sitte ookaa, ku kuukaus ja lähetään faijan ja siskon kans etelään, oooooh! Ei iha tosissaa, kierin tässä odotuksen onnellisuudessa. Ei minul kyllä suoraa sanottuna rahaa ois yhtää mihinkää noista, mut sit oon vaikka syömättä, et saan rahhaa hemmetti :D

En tiiä, oonko maininnu tääl aikasemmin, mut yks, millä pidän itteni virkeenä, on nimenomaan jonkun tapahtuman odottaminen: lasken päiviä ja tunteja ja aah. Että keinot, mite minut saa masentuun, on, ettei mulle yksinkertasesti anneta mitään mahollisuutta minkään tapahtuman odottamiseen tai sitten jonkun pitkään odotetun jutun peruminen. Mä otan tän kaiken vielä miljoona kertaa raskaammin, ku "normaali" ihminen, odottaminen on vaan niin ylikivaa! :D


Mut jees, jos nyt puhutaan menneisyydestä, ni joulu tuli, joulu meni, okei. Oon siirtynyt luomulihaa lukuunottamatta kasvissyöntiin ja jouluaatto kinkun eessä oli kyllä aika ihana itsekurin testaus, josta kyllä selvisin kunniolla ja hyvällä omatunnolla, jes. Uusvuos meni rakkaani ja Hannan kanssa, hauskaa oli. Ja Kouvolan legendaarinen levykauppa, Peltirumpu, on tullu tiensä päähän, sen muistoa kävin yks viikonloppu Miisan kans kunnioittaa. Hemmetti, siel myö hengalitiin ja nyt pulju suljetaan. Talon valtaaminen ois sit ens kesän homma. No joo, samal Peltirummun hautajaiset -reissulla käytiin pari tuntii kyttää baarin eessä Lamaa, turhaan kylläkin, mutta ei se mittään.

En mä kyllä saanu taas mittää viisasta kirjotettua. No ei voi mittään, purinpaha ajatuksia, jos en muuta :D

Let's get together and feel alright

Nyt sitte hyvän päivän kunniaks hehkutuspostaus!

(poistin kuvan, poistin toisen, syystä tai toisesta :D)

Arvatkaaha mitä, enää kymmenen täyttä viikkoa kesälomaan!!!


Ja hahaaaaa, 2 kuukautta ja yks päivä meikäläisen synttäreihin ja synttärilahjaks on tiedossa harvinaista herkkua, nimittäin tatska käteen, joka tulee näyttämään tältä ilman tekstejä...

Ja eipä siinä vielä kaikki, 1 kuukaus ja 27 päivää Ozzy and Friendsin keikkaan! (Joka ois ollu kyllä parempi Black Sabbathina, mutta ei anneta sen häiritä.)

Tralalaa, eikä tää hirvee hehkutus vielä tähä lopu, vaan 2 kuukautta ja 12 päivää Mötley Crüen keikkaan! Uhuhuhuuuuu!

Ja on näitä vielä muutama muuki hehkutuksen arvoinen keikka, mut en uskalla hehkuttaa, ku ei oo vielä lipuista tietookaa, nii ihan vaikka oman parhaani vuoks jätän hehkuttamatta, ettei tuu nii kova pettymys sitte, ku rahat ei riitä :'D


Nyt pitää sit otsikosta mainita sen verran, et sen Maailman musiikkia -konsertin seurauksena Jamaikan biisi (Bob Marleyn One Love) on soinu sen kolme päivää päässä lakkaamatta, eikä loppua näy :D

Kommentoikaaha, et kuinka pahasti noi mun laskut on menny päi honkia ja muutennii näyttäkää jotai elon merkkiä, tuntuu tyhmältä kirjotella itellesä :'D

Mul on levottomat jalat, levottomat jalat

Kohta tulee sitte mielettömän pitkä reissupostaus, kunha saan Miisalta ja Hannalta kuvat, ite en kuvaillu mitenkää hirveesti :D Mut nyt sitte iha tilanneraporttia.

Oikeestaa iha mieletön fiilis, ei oo tarvinnu olla koulussa nii pitkää aikaa mulla itelläni henkilökohtasesti menee aika hyvin. Ja oon saanu reissata, wii! Ja mulla on maailman ihanin äijä.

Sain muute vuosisadan vaikeimman kakkuprokkiksen: Hanoi Rocks-kakku, jossa on keikkalava, kaikki jäsenet, soittimet ja tämmöstä : D Pitäs kahen viikon päästä olla valmiina, et nyt alko sitte marsipaanipelleilyt, voi jeesus. Saatte varmaan sen kaks viikkoo kuunnella täällä mun itkupotkuraivareita sitte.

Ja mun seuraavat kaikki viikonloput menee sit muute meidä musiikkiopiston "Maailman musiikkia"-konserttitreeneihi, nii tää kirjottelu voi taas tapojen mukaa olla aika hiljasellaa. Tai niiku nytte ens viikon perjantaina mullon tunnin treenit ja lauantaina viiden tunnin treenit ja tämmösiä samallaisia sit muutamana viikonloppuna putkee nii voi vähä voimat loppua.

Bändihommatki on nyt saatu kerranki taas järjestyksee: Saatii rumpali treenikämppä, wii!

Ja mitähä tässä nyt informois, kello on sen verran, et ei oikee tää juttu irtoo, mut eipä se mitää, jos sitä tekstii tosiaa tulis lähipäivinä enemmä :D