Oon vielä hengissä, kumma kyllä. Moni on varmast tässä hiljasen kuukauden aikana huokassu jo helpotuksesta, että jes, nyt se on a) delannu, b) tajunnu lopettaa tän typerän ja turhan blogin pitämisen, c) tullu niin persaukiseks, että lopettanu netin pitämisen. Mutta täällä ollaan taas.
Mulle kuuluu ihan hyvää, tai oikeestaan ihan helkkarin hyvää taas pitkästä aikaa. Joululoman lopus tajusin, että hei, mullaha ei oo enää mitää suurempia stressejä ja voin keskittyy kerranki siihe, mitä ite tahon: oon pikkuhiljaa ottanu unirytmiä ees vähäsen terveemmäks, ruvennu keskittyy kouluun ja treenannu soittamista. Noitten parin projektin lisäks pari suuresti mieltä painavaa juttuuki on saatu päätökseen, hyvä näin. Tulevat kevään suunnitelmat pitää mut älyttömän innostuneena ja mikä kivointa: päivät pitenee! Oikeesti ihanaa!
Mun kalenteri näyttää vaan yksinkertasesti niin hyvältä, aivan täydelliseltä itseasias, oikeestaan tuijotan sitä vähintään kolme kertaa päivässä ja pompin kattoon : D Pitkin kevättä, mm. tänä viikonloppuna, on tapahtumatuottajakoulutusviikonloppuja, jonka tuloksena toukokuussa on mei järjestämä festarityylinen tapahtuma Jyväskyläs 4.-5.5. (tervetuloo), ens viikon viikonloppuna meen taas rakkaalleni ja oon siel päälle viikon, koska meen Helsinkiin viikoks TETiin kehitysvammaisalalle, siitä sit perjantaina on rakkaani bändillä keikka, siitä seuraavalla viikolla tiistaina Jypin peliin ja perjantaina Pää Kii:n ja Kivesveto Go Go:n keikka Lutakos, siitä seuraavana tiistaina sit pitkään ja hartaasti odotettu Slash + Michael Monroe, seuraavana päivänä Milla Paloniemi mei koululla (hihii), samana päivänä Jyväskylän sinfoniaorkesterin Amadeus-konsertti ja rakkaani kanssa tulee yhdessäoloa puoli vuotta :3 ♥. Sitte alkaaki hiihtoloma, heti maanantaista keskiviikkoon faijan, siskon ja kultani kans risteilylle + Tallinnaan, eikä siitä sitte ookaa, ku kuukaus ja lähetään faijan ja siskon kans etelään, oooooh! Ei iha tosissaa, kierin tässä odotuksen onnellisuudessa. Ei minul kyllä suoraa sanottuna rahaa ois yhtää mihinkää noista, mut sit oon vaikka syömättä, et saan rahhaa hemmetti :D
En tiiä, oonko maininnu tääl aikasemmin, mut yks, millä pidän itteni virkeenä, on nimenomaan jonkun tapahtuman odottaminen: lasken päiviä ja tunteja ja aah. Että keinot, mite minut saa masentuun, on, ettei mulle yksinkertasesti anneta mitään mahollisuutta minkään tapahtuman odottamiseen tai sitten jonkun pitkään odotetun jutun peruminen. Mä otan tän kaiken vielä miljoona kertaa raskaammin, ku "normaali" ihminen, odottaminen on vaan niin ylikivaa! :D
Mut jees, jos nyt puhutaan menneisyydestä, ni joulu tuli, joulu meni, okei. Oon siirtynyt luomulihaa lukuunottamatta kasvissyöntiin ja jouluaatto kinkun eessä oli kyllä aika ihana itsekurin testaus, josta kyllä selvisin kunniolla ja hyvällä omatunnolla, jes. Uusvuos meni rakkaani ja Hannan kanssa, hauskaa oli. Ja Kouvolan legendaarinen levykauppa, Peltirumpu, on tullu tiensä päähän, sen muistoa kävin yks viikonloppu Miisan kans kunnioittaa. Hemmetti, siel myö hengalitiin ja nyt pulju suljetaan. Talon valtaaminen ois sit ens kesän homma. No joo, samal Peltirummun hautajaiset -reissulla käytiin pari tuntii kyttää baarin eessä Lamaa, turhaan kylläkin, mutta ei se mittään.
En mä kyllä saanu taas mittää viisasta kirjotettua. No ei voi mittään, purinpaha ajatuksia, jos en muuta :D
kiva että oot taas palannu tänne blogin puolelle,oli jo ikävä:)et saa lopettaa tätä blogia:3♥oi kivoja asiota sulla on näköjään odotettavana...tuntuu vaan taas että itellä tää elämä on just tämmöstä kodin ja koulun välillä juoksentelua,eh...no mutta kirjotahan uutta postausta taas kuha kerkiät!
VastaaPoistaToi eka kuva on tosi cool!
VastaaPoista