Animalian haaste: 2

Jatkoa ensimmäiselle osalle.

Kierrän tätä(kin) haastetta hieman, enkä kulje päivää kaupungilla bongaillen. Asun sen verran kaukana kaupungista, etten laiskuuttani ja rahattomuuttani viitsi tehdä sinne reissua parin pinssin takia. Ja olen yrittänyt kaupunkireissuilla ohimennen bongailla eläinoikeusaktivismia, mutta muutamaa tarraa enempää on Jyväskylästä vaikeaa löytää :(

Sen sijaan ajattelin tehdä tästä haasteen kohdasta täysin uudenlaisen: pitää pienen mainoskatkon ja listata viisi mielestäni kivaa netistä tilattavaa aiheeseen liittyvää matskujutskua, joita kannustan tietysti tilaamaan :)

1. Animalian kangaskassi

Tätä ihanaa Animalian kangaskassia olen kuolannut pitkään, mutta rahapulaisena en ole tätä vieläkään tilannut. Kuvan on suunnitellut Pia Wainikainen, materiaali on Reilun kaupan puuvillaa. Nyt kangaskassi on tarjouksessa vain 10 euroa ja sen ostamalla tuet Animalian eläinsuojelutyötä. Kangaskassin saat tilattua täältä!

2. Ilmaista aktivismimatskua

Mm. näitä esitteitä ja tarroja voi tilata ilmaiseksi Oikeutta eläimille -kaupasta. Ehkä on sanomattakin selvää, että ideana on levittää niiden mukana tietoa ja kiinnostusta eläinten oikeuksia kohtaan.

3. Millan turkisvastainen pinssi

Tää on aivan älyttömän hellyyttävä ja paras pinssi ever! Milla Paloniemi suunnitellut, tuotto Animalialle :) Sheivauspinssejä 1,50€ täältä!

4. Kasvissyöjän infopaketti

Kuvassa oleva reseptivihkonen on yksi osa Oikeutta eläimille -järjestön Kasvissyöjän infopakettia, jonka saat tuosta linkistä tilattua ilmaiseksi. Taisin tämän paketin joskus tilata ja siellä on ihan hyödyllisiä ja hyviä reseptejä ja paljon tietoa kasvissyönnistä ja eläinten oikeuksista. Suosittelen kaikille kasvissyönnistä kiinnostuneille ja sitä yhtään harkitseville!

5. Tassutellen-sarjakuvakirja

Tässä on niin suloinen kirja, että hih! Jos olet kissan- tai koiranomistaja, tai parhaiten kummankin, suosittelen tätä pientä sarjakuvakirjaa: täältä todella löytyy tuttuja eläinystävien kanssa koettuja tilanteita. Kirjahan on ihanan Milla Paloniemen ja tuotto menee Animalialle. Kirjan saat itsellesi viidellä eurolla taas Animalia shopista!

Ehkä seuraavassa haasteen osuudessa en laiskottele! Pus ♥

Animalian haaste: 1

Heippatirallaa!

Joskus viime talvena tais Animalian jäsenkirjeen ja -lehden mukana tulla tämmöinen haaste bloggaajille ja ajattelin tämän nyt pikkuhiljaa toteutella! Haasteen kohdat on kyllä tosiaan niin erilaisia, että ihan yhdessä tai kahdessa viikossa ei tämä kyllä loppuun pääse, mutta yritettään nyt edes vuoden sissään... :D Suosittelen kyllä kaikille tämän haasteen tekemistä! Linkatkaa, jos joku teistä tätä lähtee toteuttamaan, niin tulen kyllä sen toteuttamista seurailemaan! :) Ja tietysti tukekaa kaikki eläinten oikeuksia ja liittykää Animalian jäseniksi!


1. Etsi kaupasta vegaaninen tuote, kuvaa ja kerro mielipiteesi. Jos olet jo vegaani, kokeile jotain uutta. Jos tuntuu että etsintä käy liian hankalaksi, kurkista sivustolle vegaanituotteet.net.
2. Bongaa eläinoikeusaktivisti – kulje avoimin silmin päivä kaupungilla ja koita saada kuva kaikista löytämistäsi eläinoikeusaiheisista kohteista: printtipaidoista, pinsseistä, mainoksista, tarroista ja niin poispäin.
3. Tutustu löytöeläintaloon. Käy rapsuttamassa koditonta kissaa ja kysele yhdistyksen toiminnasta. Osta toimintaa tukeva heijastin tai muu pieni tuote ja esittele kokemuksesi blogissasi. Jos paikkakuntasi löytöeläintalo on liian kaukana tai suljettu vierailijoilta, vietä päivä lemmikin –omasi tai ystävän – kanssa.
4. Käy syömässä ulkona ja tilaa kokonaan vegaaninen annos.
5. Kehittele kolme asukokonaisuutta, joihin ei kuulu ollenkaan turkissomisteita (edes tekoturkista) tai nahkaa. Jos kaipaat lisähaastetta, jätä myös villatuotteet pois.
6. Valitse muutama eläinoikeusaiheinen dokumentti ja vietä elokuvailta. Hyviä ovat esimerkiksi Earthlings ja The Cove, mutta vähemmän itkeskelyä aiheuttanee esimerkiksi hyvin neutraali dokumentti Our daily bread. Kirjoita blogiisi ajatuksista, joita ne herättivät.
7. Kutsu ystäväsi tai perheesi kylään ja tarjoa heille (tai kokatkaa yhdessä) vegaaninen illallinen. Kirjaa blogia varten mieleenpainuvimmat kommentit!
8. Kerro mitä mieltä olet kasvisruokapäivästä kouluissa ja kouluruoan kasvisvaihtoehdoista.
9. Vieraile sivustolla turkistarhatonsuomi.fi ja kirjoita ylös tuntojasi ja ajatelmiasi aiheesta.
10. Vapautavalinnoilla.fi -sivustolta löytyy eläinkokeettoman kosmetiikan lista. Tutustu jonkin valmistajan tuotteeseen ja kerro siitä mielipiteesi.

Oon siis kasvissyöjä, tai siis pescovegetaari/pescetaari (piti netistä luntata, kun olen vain aina mieltänyt itseni kasvissyöjäksi, joka syö kasvisten lisäksi kalaa ja maito- ja kananmunatuotteita ilman mitään suurempaa nimitystä :D), joten jotkut soijatuotteet ovat tulleet tässä tutuksi, mutta valitettavasti joka päivä ei ole hirveesti rahkeita ostella tämmösiä kalliita ylellisyyksiä :( Paketin hinta on n. 4€ ja kyllä tuolla pari ihmistä saa kylläiseksi. No kuitenkin, kokeilin minulle aivan uutta tuotetta, Hälsans Kökin ovo-vegetaarisia soijanugetteja. Sinäänsä vähän haastetta kiersin, etten täysin vegaanista (= täysin ei-eläinperäistä) tuotetta ottanut, vaan se sisälsi kananmunaa, mutta hyväksyttäköön tämä :D

Nugetit mutustelin kasvisnuudeleitten, salaatin ja kermaviilikastikkeen (joka ei tietysti vegaanista ole) kanssa ja ai herrajumala, nuillahan vois vaikka elää ♥ Te jotkut, jotka miellätte soijatuotteet kitkerän tai kumisen makuisiksi ja väitätte, ettette niistä pidä, kokeilkaa näitä. Jos en ois tienny, mitä nugetit sisältää, oisin voinut väittää, että ne on kananugetteja (vaikka en kanaa ole varmaan puoleentoista vuoteen maistanut). Siskokin maistoi yhden ja totesi, että ihan kanalta maistuu. Miten ihmeessä? En tiedä, mutta hyviä olivat! Ja helppohan nuo on valmistaa, kun ei tarvihe, ku lämmittää. Kaikkiaan mielettömän hyvä pikaruokavaihtoehto.

Voisin kyllä vielä pari sanaa sanoo tuosta kasvissyönnistä. Usein erään kaverin suusta kuulee, että kasvissyönti on "heikkoutta" ja "turhaa". Mielipiteensä tietysti kullakin, mutta mä kyllä nään kasvissyönnin enemmänkin vahvuutena kuin heikkoutena. Mulla ainakin oli vaikeeta aluksi keksiä uusia ruokia vanhojen liharuokien tilalle ja sopeutua siihen, ettei ulkona syödessä tai vaikka kaverin ruokapöydässä ole aina omaan ruokavalioon sopivaa safkaa. Välillä ihmettelenkin, että miten tämmönen saamaton shaiba on saanut nuinki ison edistyksen elämässään tehtyä.

Miksi sit tahdoin kasvissyöjäks? Se ajatus kasvoi kasvamistaan päässä. En oikein tiedä, mistä se lähti. Aloin ajatella aijempaa enemmän ruokani alkuperää, enkä ollut valmis tappamaan lautaseni täytteeksi mitään tai ketään. En tahdo ajatella, että syön jonkun viattoman eläimen, jonka henki on riistetty vain minun lautaseni täytteeksi ja sen pienen makunautinnon jälkeen paskannan arvokkaan elämän ulos - kaikki vain minun yhden ruokailuni tähden.
Ehkä aivan ensin alunperin ajatus lähti siitä, kun hain entistä enemmän tietoa siitä, miten minun ruoka kasvatetaan. En sen jälkeen pikkuhiljaa enää ikinä tahtonut yhtään aivan järkyttävissä olosuhteissa kasvatettua eläintä lautaselleni. Aloitin syömällä vain luomulihaa. Kun pääsin lihasta "kokonaan" pois, ratkesin vielä silloin tällöin kanasalaattiin ja söin riistaa. Riista on cool, kun eläin on saanut elää onnellisen elämän ja kuollut (yleensä toivottavasti) nopeasti. Nykyään syön silloin tällöin isäpuolen metsästämää, oman koiran haukkumaa riistaa kohteliaisuuden ja "painostuksen" takia, mutta tunnen kuitenkin sen sisälläni vääräksi, koska en tahtoisi tappaa niitäkään eläimiä taustastaan huolimatta lautaselleni.

Syön myös nykyään kalaa, en kyllä vaan yhtään tiedä, että miksi. Toisaalta noudatan "älä syö mitään, mitä et omin käsin pystyisi tappamaan"-periaatetta, koska kalaa olen jostain syystä voinut aina tappaa. En tiedä, onnistuisiko se enää, kun en kalassa ole pitkään aikaan käynyt. Mutta kuitenkin, en oikeastaan haluaisi syödä kalaakaan, koska ei nekään välttämättä sen paremmissa oloissa elä, riippuu kalasta. Jokut kasvatetaan törkeän huonoissa kala-altaissa, toiset taas kalastetaan yksitellen järvestä ja tapetaan heti. Näin on kyllä lihankin kanssa, joten olen ajanut omat ajatukseni pussiin, enkä oikeasti tahtoisi syödä kalaa. Mietin erittäin usein kalan poisjättämistä, mutta en oo siihen vielä henkisesti valmis. Suuri tavoite on ehkä vielä joskus olla täysin vegaani.

Sain aivan jäätävän pitkän tekstin pelkästä kasvissyönnistä, joten en kyllä lähde nyt vuodattamaan muista eläinoikeusasioista, vaikka mieli tekisi :D Kommentteja ehkä aiheesta herää ja niille on paikka tuolla kommenttilaatikossa. Ja tsemiä kaikille, jotka tätä haastetta lähtee toteuttamaan! :-*

Diippii shittii

Tänään ollaan käyty rakkaan äitini kanssa monia hyviä keskusteluja, joita haluun jakaa nyt tei kanssa.
Ensimmäinen keskustelu alkoi, kun äitee alkoi kertomaan hänen kurssinsa tehtävästä, jossa piti käsitellä saman tekstin faktaa ja fiktiota. Äiti oli alkanu miettimään, että kun hänen blogitekstit on täyttä faktaa, miksi ne omasta mielestä on jotenkin kuitenkin fiktiota. Tai siis että kun omia kirjoituksia lukee, tulee fiilis, että muut lukijat näkee sut erilaisena kuin mitä oikeesti oot. Ehkä blogiin ei sitten kirjoita ihan kaikee, mitä tekis miel ja mitään arjen yksityiskohtia ei tuu kuvailtua. Tai minen ainakaa kirjota. Oikeestaan en kirjota kyllä blogiin nykyään yhtään mitään. Mutta kai se on ihan okei. Joskus haluisin jakaa koko elämäni täällä kirjottamalla ja joskus taas haluisin poistaa nää kaikki vähät viimesetki tekstit. Eikä näitä edes kukaan lue.
Mutta hei, takas aiheeseen, siis tuohon faktaan ja fiktioon. Kai ihmisellä on joku tarve luoda sellainen nettiminä. Ja jokainen somessa pyörivä sellaisen luo. Toinen juttu on se, miten lähellä todellisuutta se sitten on. Vai onko se nettiminä sitten joku oma sisäinen persoona (nyt menee diipiks)? Kun mä ainakin kirjottaessa tämmöstä pidempää tekstiä päästän kirjottamaan jonkun mun oman sisäisen äänen, enkä välttämättä sitä ulkoista Venlaa, joka laulelee, derppaa ympäriinsä ja vituttaa muita. Ehkä oon vaan vitun skitso :D

Mutta kun järjellä ajatellaan, niin nettiminä on joillakin/useilla sellanen oma persoona, joka ehkä haluaa olla. Kovin monet ei ehkä jaa itsestään mahdollisimman noloja ja huonoista kuvakulmista otettuja kuvia tai kirjota päivityksiä, joissa kertoo paskansa koostumuksesta (okei näitäkin löytyy) koska (melkein) jokainenhan meistä haluaa näyttää hyvältä tai edes jotenkin siedettävältä julkisesti. Okei tässä päästiinkin tän pohdinnan loppuun. Mutta se, miksi oma kirjoitus näyttää jotenkin ehkä kuitenkin fiktiiviseltä, vaikka kuinka faktaa oikeasti olisikin: mistä se johtuu? Tai siis nyt puhutaan blogeista, joiden tarkoitus on tuoda se oikea elämä esiin eikä kaunistella mitään. Onko se epäkohta se mahdollisimman paljon todellisuutta oleva nettiminä? Mutta jos se on niin lähellä todellisuutta kuin vain pystyy olemaan, mikä sitten mättää? Näkeekö itse itsensä eri tavalla? Minä ajattelisin asian ehkä niin, että jokainen on itsensä kanssa tekemisissä koko ajan ja luo koko ajan omaa omakuvaa, eikä sitä sellaista omakuvaa vaan voi suoltaa nettiin niiku jotain kiertoviestiä. Kun ei sitä aina itsekään ole sujut omakuvansa kanssa. Ehkä se kaikki vaan johtuu siitä.

Nyt minä en sitten sitä toista hyvää keskustelua enää muistakaan. Enkä yhtään tiedä, miksi mä tämmöstä paskaa tänne ees kirjotan. Ehkä joku voi ottaa siihen kantaa? :D Tai sitten mä vaan yritin keksiä taas tekosyyn tehä jotai muuta, ku lukee fysiikkaa. Ai niin, se tekosyyhän se toinen keskustelu olikin. Mut nyt tässä kirjoittaessa päätin, että taidan lukee yhen kirjan asiaan liittyen ennen ku kirjotan aiheesta mittään.

Btw, hiukset lyheni. Ja mun voimat on loppu. Ja oon todistettavasti hullu. Ja toivottakaa onnea, teen huomenna 3/3 musiikkitutkinnon loppuun ja saan sen perusteella mun 11 vuoden opinnoista päättöarvosanan.


Pusuja !

Korvakäytävään juuttuu, unessakin vielä toistuu

On mussa kyllä varmaan semisti masokistin vikaa, koska lähtötilannehan oli se, että vituttaa aivan saatanasti. Sitten tässä välissä muokkasin kuvia miljoonalla eri kuvankäsittelyohjelmalla, joita opettelin samalla käyttämään, eikä mikään kuva onnistunu ei perkele sitte mitenkään, tähän meni siis varmaan viis tuntia. Ja lopputuloksena on multimaalinen-anaalinen vitutus ja mielessä pyörii vaan, et minkä helvetin takia mä käytin tämmöseen paskaan niin monta tuntia elämästäni :DDD Joo, siis tosiaan muokkasin blogin ulkoasun (oikeestaan aika päin helvettiä)! Tai siis nimen ja osotteen ja ulkoasun, oikeestaan kaiken. Blogin nimi on tällä kertaa lähempänä totuutta. Enemmän tämä univelkahöpötystä on, kuin satakielien lirkutusta. Banneristaki tuli niin psykedeelinen ja kaiken raivon huipentuessa hutastu, että toivottavasti multa ei lukijat katoo mun naamasta saatujen painajaisten ja traumojen takia :D

Ei tällä kirjotuksella pitäny olla sen enempää seksuaalista merkitystä, päätinpähän vain ilmoittaa, että elossa ollaan vielä ja blogi on päivittänyt asunsa. Oloni on erittäin sekava ja pää räjähtää, yrittäkää ymmärtää, pus :D

Teen sulle temput ja paskannan porealtaaseen

Jotai iloisempaa eloa tuodaksen tänne tein Annien haasteen :) Semi leveä hymy nous kasvoille tuota haastetta lukiessa, koska ite oisin heittäny tosi monia ihan täysin samoja kysymyksiä haastetta eteenpäin laittaessa seuraaville!
Ps. Keväällä luvassa erään suurempiurakkaisemman haasteen toteuttaminen ;)

1. Voitat lotossa. Mihin/kenelle tekisit hyväntekeväisyys lahjoituksen jos olisi pakko?

Animalialle.

2. Paras jouluruoka?

Lanttulaatikko!

3. Kolme asiaa joka sinua ärsyttää ihmiskunnassa yli kaiken. 

Tää on kyllä aivan hirmusen vaikea. Koko ihmiskunta kyllä itsessään. Sotiminen, syrjintä, eläinrääkkäys?

4. Mitä ostit viime kauppareissullasi?

En kyllä muista yhtään! Mehua vissiinnii?

5. Mitä teet yksin kotona, kun kukaan ei ole näkemässä?

Vetelen omia aarioitani koko keuhkojen täydeltä niin, että talo vähintään raikaa!

6. Kuunteletko yhtyettä/artistia, jota kukaan ei ikinä uskoisi sinun kuuntelevan? 

Montaakii! Tai lukijat ei varmaan niinkään ihmettele, koska just näitä kaikkia kyseisiä bändejä käytän hirmusesti otsikoissa. Mutta mm. Juju, Jenni Vartiainen, PMMP, Scandinavian Music Group.

7. Suosikki asusteesi?

Varmaan minu rakas kirpparilöytö, nelirivinen niittivyö. "Asu" saa ihan uuden elämän, kun sen lisää!

8. Kahvi, kaakao vai tee?

Viimeaikoin oon kitannu teetä varmaan eniten. Riippuu ihan täysin fiiliksestä.

9. Mitä toivoit joululahjaksi?

Pinkkejä kodin juttuja, yöhousuja ja termoskahvikuppia.

10. Oletko taikauskoinen?

Enpä oikeestaan, tai mihinkää horoskooppeihin tms en usko. Mut yliluonnollisiin juttuihin kyllä.

11. Paras koskaan näkemäsi keikka?

En pysty vastaa, niitä on ihan liikaa! :D

Haastan kaikki viimeaikoina hiljaiseloa pitäneet blogit! Ja erityisesti haasteen heitän Maijalle, Tuurille ja kultsille, koska hei blogitekstei oon viimeiaikoin kaivannu :)

1. Oletko tänä vuonna tehnyt/teetkö yhtään joululahjaa itse? Mitä?

2. Piirteletkö sormella huurtuneisiin lasipintoihin? Mitä yleensä piirrät?

3. Oletko tyytyväinen omaan nimikirjoitukseesi?

4. Mitä mieltä olet Vain Elämää:stä?

5. Haluaisitko muuttaa ruokavaliotasi jotenkin?

6. Oletko koukussa johonkin peliin?
7. Kuunteletko musiikkia kaseteilta?

8. Mistä yleensä ostat vaatteesi?
9. Säästätkö kauppakuitteja?

10. Jos käytät meikkiä, millä poistat ne naamasta?

11. Onko ananas käpy?

En tahdo koskaan enää riidellä

Joskus vaan on sellasia viikkoja, jotka vois vaan skipata. Semmosia, jolloin ei tunne itseään, ei sitten ollenkaan. Ei edes edellisen päivän omia päiväkirjamerkintöjä. Semmosia, kun vois tehdä mitä vaan, ettei hajoais kenenkään silmien alla. Semmosia, jolloin itse tiedät aiheuttanees kaiken pahan olos. Semmosia, kun lupaat itsellesi tehdä enemmän kuin voit. Semmoisia, kun et jaksa sen kaiken takia tehdä sitä vähääkään, edes niitä perusasioita. Ja kun teet, se ei tuota tulosta. Semmosia, jollon joku tietämätön syö ne kaikki viimeisetkin. Semmosia, kun ei voi edes lohduttautua sillä, että huominen olisi parempi. Semmosia viikkoja ei kestä montaa putkeen.

Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Mitä muuta on tarjolla
En osaa arvailla, voi jos heräisit sattumalta

Oon kuitenki väkertäny joululahjasieppareita ja viettäny meditaatiohetkiä itteni kanssa iltasin. Ja ostanu kaikki joululahjat, oon niin ilonen siitä. Tänä vuonna oikeesti panostin niihin. Huone käryää niin, ettei täällä muut viiti olla. Ai täh, eikö tää mustikka-kirsikka-vanilja-piparkakku-karpalo -tuoksukynttiläyhdistelmä ookaan hyvä? Huomasin, miten selvästi hiuksista saa luettua elämäntilannetta ja mielialoja. Lopulta aika kasvattavaa tämmönen paska-angsti.

Suonissa pakottaa roihu, se tukehdu ei nukkumaan

Mitähä nyt pitäs kirjottaa. Vittu kirjotin pitkän pätkän, mut päätin pyyhkii kaiken pois. Ihan perinteinen.

Tännään en aamulla ensimmäisenä alkanut sutia pohjameikin päälle vaaleenpunasta luomiväriä tai käyttäny aikaa kulmien symmetrisyyden miettimiseen. Eikä tarvinnu ees alkaa kulmia nyppimään, vaikka muutaman päivän tässä oonkii maannu kuumeessa kotona. Koulussakaan ei tarvinnu miettiä, onko meikit "hyvin". Oikeestaan sutasin meikkivoiteen päälle epämääräsesti pitkin naamaa paksuja kerroksia aurinkopuuteria ja taiteilin ennestään jo hieman Brežnevin kulmia muistuttavat naamakarvani uuteen uskoon, ehkä jotkut matoset tulee nuista luomuksista ensimmäisenä mieleen. No kuitenkin, tästä vain hieman omasta normilookistani poikkeavasta naamasta voidaan syyttää koulun pop up -päivää, jossa pyöritettiin kaverin kanssa ihan ikiomaa kebupizzeriaa (tienattiinki sillä harvinaisen hyvin!). Mutta jep, näin virittelin itseni kebufiiliksiin.

On kyllä harvinaisen kiva fiilis, vaikka puol iltaa tässä oon vaan valittanu, ku väsyttää ja stressaa ja kaikenlaista. Huomenna on isäpuolella 50v-pippalot, uhkasin syödä pöydät tyhjäks. Tai uhkasin ja uhkasin, näin se perinteisesti aina kyllä menee, että eipä kai tuo suurempi uhkaus tai yllätys kenellekään ole.
Mutta vaikka minu osalta onkii vielä paljon tekemättä, enkä ees tiiä, mitä päälleni puen, on kiva fiilis. Eikä sitä ees laske se, että tässä juhlaviikonlopun aikana täytys tehä kaks kirjotelmaa ja lukee kolmeen alkuviikon kokeeseen. Mutta niin, vihdoin sain iskälle isänpäivä- ja synttärilahjan. Nuo lahjajutut on stressannu mua tositositosi inhottavasti jonnii aikaa, mutta tännään se ratkeskii, jes! Ja toine, mikä pistää hymyn korviin, on se, et tännään "kesäkaveri", jonka kanssa keskenämme ollaan vietetty aikaa about tunti ikinä, pisti viestiä ja sovittiin parin viikon päähän illanviettoa. Jotennii hirveen kiva, piristi tuommonen viesti ihan kauheesti :)

Jatko-opintojutuissaki oon päässy alkuun silleen käytännössä. Alle parin viikon päästä tutustuun minun (ainaki tällä hetkellä-) unelmalukioon. Tuli semmonen pieni paniikki, ku tajus, et hetkinen, tätä mä oon kelannu helvetin pitkään ja nyt se kaikki vaa tapahtuu käytännössä. Mutta sehä on vain positiivista.

Täytyy viel mainita, et on tässä ollu kyl paardi veri mats! PMMP 17.10. (AIVAN MAHTAVA, AAAA ORKKU TAI JOTAIN, SE-OLI-AIVAN-LOISTAVA 2 H 20 MIN SHOW, VAIKKA MIRA OLIKII MAHATAUDISSA, VITTU MIKÄ SUPERMUIJA, JAJA KAIKKI BIISIT MITÄ TAHOIN KUULLA, EN VIELÄKÄÄ KÄSITÄ. JA AIVAN MAHTAVA IHANA UUSI PORUKKA UUSIA TUTTAVUUKSIA, JA YHDEN IHANAN IHANAT PORUKAT ♥), iha mahti Ruotsinlaivareissu murusen ja häne porukoitten kanssa ja viikko sitte Teemun aivan loistavat goottihenkiset halloween-pirskeet, jotka jatku vielä aamuyöhön saunan ja pullonpyörityksen säestämänä. Me gusta party veri mats ♥

Jag gillar att t-bananannanana

 Nii ja piti vielä mainita, että hiukseni kokivat värimuutoksen!
Eka heitin ekaa kertaa elämässäni Hennaa hiuksiin, ja vituilleeha se meni. Mite muilla onnistuu, mut minul ei! :D Olin yhden päivän sini-harmaa-vihree ja sit kävin Salen alennuskorista mustan kestovärin.