En tahdo koskaan enää riidellä

Joskus vaan on sellasia viikkoja, jotka vois vaan skipata. Semmosia, jolloin ei tunne itseään, ei sitten ollenkaan. Ei edes edellisen päivän omia päiväkirjamerkintöjä. Semmosia, kun vois tehdä mitä vaan, ettei hajoais kenenkään silmien alla. Semmosia, jolloin itse tiedät aiheuttanees kaiken pahan olos. Semmosia, kun lupaat itsellesi tehdä enemmän kuin voit. Semmoisia, kun et jaksa sen kaiken takia tehdä sitä vähääkään, edes niitä perusasioita. Ja kun teet, se ei tuota tulosta. Semmosia, jollon joku tietämätön syö ne kaikki viimeisetkin. Semmosia, kun ei voi edes lohduttautua sillä, että huominen olisi parempi. Semmosia viikkoja ei kestä montaa putkeen.

Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Mitä muuta on tarjolla
En osaa arvailla, voi jos heräisit sattumalta

Oon kuitenki väkertäny joululahjasieppareita ja viettäny meditaatiohetkiä itteni kanssa iltasin. Ja ostanu kaikki joululahjat, oon niin ilonen siitä. Tänä vuonna oikeesti panostin niihin. Huone käryää niin, ettei täällä muut viiti olla. Ai täh, eikö tää mustikka-kirsikka-vanilja-piparkakku-karpalo -tuoksukynttiläyhdistelmä ookaan hyvä? Huomasin, miten selvästi hiuksista saa luettua elämäntilannetta ja mielialoja. Lopulta aika kasvattavaa tämmönen paska-angsti.