Vielä tuossa reilu viikko sitten sunnuntaina olin aivan varma, etten tule koskaan naamaani rautaa pistämään, mutta maanantaina ajatus olikii aivan selvä: meikä heittää naamaan septumin. Ja torstaina olinkii Hålen penkissä vedet silmissä rei'itettävänä. Kippeetä kyllä teki, ei voi muuta sannoo. Lävistäjä anto mulle jo ennen lävistysprosessin alkamista paperia silmien kuivaamiseen (hetki täyty kyllä kieltämättä miettiä, miks hän mulle paperia suoltaa [kelasin, mitähä ois tuumannu, ku oisin ruvennu pyyhkiin persettäni, nimittäi se oli minul ensimmäine mielikuva paperin tarkotukseks] [[ja korjaan vielä, että kyseiselle toimenpiteelle ei kyllä tarvetta ollut, ei se ehkä nyt niin paljon sentään sattunut, vaikka edelliset sulut ehkä niin antavat ymmärtää]]) ja häne täyty yhessä välissä käskee minu lopettaa jumalaton jaloilla huitominen.
Mutta minu mielestä worth it, lehmästä tulikin sonni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti